Pahaa puhetta- blogin tauko ja sen aiheuttama tyhjiö sai aikaan kipinän, joka leimahti kokoksi.
Minä, joka pidän erittäin harvoin ja harvasta blogista, päätin tarttua hiireen ja sanoa sanottavani. Pahan puheen sijaan yritän ennemminkin selvittää, miksi blogi-ilmiöstä on tullut niin suuri, ja mikä ihme vetää ihmiset klikkaamaan suosikkiblogeihinsa päivittäin. Toki varmasti pahaakin sanottavaa löytyy, sillä en minäkään joka aamu pirteänä ja iloisena herää.
Tervetuloa siis minun pääni sisälle. Välillä on tyyntä, välillä tuulee ja myrskyää.
Olen päässyt tavoitteeseeni, jos yksikin kirjoitukseni saa yhdenkin ihmisen tuntemaan.
Älkää välittäkö blogin ulkomuodosta, en vaivaudu paljoa valmista pohjaa muokkaamaan, enkä edes osaisi.
Aion pysyä tiukasti anonyyminä, olin sitten pelkuri tai kusipää niin tehdessäni, mutta vaalin yksityisyyttäni enkä siitä luovu.
Nimimerkkini lainasin yhdeltä maailman parhaimmista ironisista lauluista, menkää ja kuulkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti