Iso paha raha

Taidan haukata liian ison palan alkaessani kirjoittaa kaupallistumisesta ja mainoksista. Aiheesta on kirjoitettu niin monta hyvää, jopa erinomaista tekstiä, että eiköhän mukaan mahdu vielä yksi keskinkertainenkin.

Mainostus, tuo kirosana. Kuka tykkää Lostin seitsemänminuuttisista mainostauoista (kyllä, olen ottanut aikaa) tai nettisivujen välkkyvistä ja päällehyökkäävistä viagra-mainoksista? Ei kai kukaan, mutta televisiokanava tai nettilehti pyörii mainoksilla.

Blogi-ilmiötä seurattuani jo pidempään olen huomannut, että kun raha tulee mukaan kuvioon, bloggaajat ikään kuin häpeillen sivuhuomautuksin kertovat mainostavansa nyt lahjaksi saamaansa uutta hammastahnaa tai ioniprotonineutroniatomielektroni-hiusharjaa.
Ilmeisesti siksi, koska mainoksista blogeissa on noussut niin iso metakka. Mutta miksi lahjojen vastaanottajien pitäisi hävetä? Mitä vikaa on käyttäää vaikutusvaltaansa ja saada siitä rahaa?
Pitäisikö bloggaajien kieltäytyä kaikesta ilosta ja käyttää vapaa-aikaansa sisällöntuottamiseen ilmaiseksi? Kuinka moni teistä tekisi palkatonta ylityötä?

Noh, ehkäpä bloggaamista ei vielä voi verrata kunnon duunarityöntekoon. Ja epäilen, että koko blogimaailma ehtii kuolla, ennen kuin isot rahat alkavat kunnolla pyöriä bloggaamisessa. Olisihan hieno ajatus silti, että joku voisi elättää itsensä kirjoittamalla asioista, joita ei tarvitse ottaa vakavasti.

Muutama bloginkirjoittaja on tehnyt sopimuksia firmojen kanssa, kuten varmasti kaikki blogeja seuraavat tietävät. Symbioosi näyttää toimivan, bloggaaja saa ilmaisia tuotteita ja firmat mainostilaa. Molemmat osapuolet pysyvät tyytyväisinä, ja joskus lukijatkin hyötyvät arvontojen ja ilmaisjakelujen myötä. MouMou on tästä hyvä esimerkki. Aurinkoisen ja mukavantuntuisen tytön tuotehehkutus on varmasti vain hyvää mainosta Panic in Paradiselle.

Entä miltä tämä näyttää hömppää ja kevytmielisyyttä etsivän lukijan näkökulmasta? Ahdistavalta, kuulemma. Ja tottahan se on. Pitkäjalkainen lukija, joka terveissä tirkistelynhaluissaan haluaa lukea, mitä blogin krjoittaja on tänään puuhaillut, ei kaipaa tietoa siitä, että tätä farkkumallia saa nyt lyhytlahkeisena, eikä utsjokelaista Maisaa lämmitä se, että tällä alekoodilla saat kampaamokäynnistä Helsingissä alennusta. Harmittaa, kun uuden postauksen kohdalta löytääkin mainoksen, eikä mitään, mihin voisi samaistua.

Olen kuitenkin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jos blogia ei osaa lukea tarttumatta jokaiseen iseään ei-miellyttävään asiaan, ei kannata avata koko internet selainta. Blogien mainostus siis opettaa ihmisille valikoivaa lukemista ja kärsivällisyyttä.

Blogien kaupallistuminen on väistämätöntä, ja siihen on vain pakko tottua. Olihan joulukin alunperin juhla, jolloin vain ilkeät saivat risuja ja kiltit säästyivät pieksennältä. Nykyään joulu on juhla, joka tekee miljoonat ihmiset iloiseksi. Se on myös juhla, jolloin ihmiset tuhlaavat käsittämättömiä summia rahaa asioihin, joita kukaan ei tarvitse. Kaupallisuus kukoistaa ja raha virtaa. Rahahan, jos kukaan ei ole vielä tähän päivään mennessä tajunnut, pyörittää maailmaa. Ehkäpä blogienkin kaupallistuminen tekee vielä joskus enemmän ihmisiä iloiseksi kuin vihaiseksi, ellei jo tee niin.

This being said, itse pidän blogeissa mainostusta epämiellyttävänä piirteenä. Mutta siksipä skippaankin mainokset ja tuotehehkutukset ihan suosiolla. Miksi pissata jaloilleen ja saada paha mieli kun voisi käydä pöntöllä ja onnellisena jatkaa päiväänsä?

Kukaan ei pakota lukemaan, kukaan ei pakota provosoitumaan.

Paljon jäi varmasti sanomatta, mutta opiskelun väsyttämänä kirjoittaja ei parempaan pysty.